Moi mun nimi on Slottinarkki

Ensimmäinen slotti pyörähti Leo Vegasin kasinolla kesällä 2013. Tätä ennen massia oli jo hassattu vedonlyönnin eri muotoihin enemmän ja vähemmän riittävästi.

Muistaakseni 20€ depo ja reilu pari hugea nostoon Leolta ensimmäisellä yrittämällä. Homma oli valmis. Vittu, sairaan helppoa gillaa. Uudet depot sisään ja taas saldo koilliseen. Saman kesän aikana käyttötilin saldo kasvoi muutamalla kilolla ja huonoa tuuria ei tuntunut olevan edes olemassa.

Kunnes saman vuoden loppukesästä tuli vastaan Guts. Yhden päivän aikana 50€ depoina liki 2000€ sukkana sisään ja fiilis oli vähintäänkin hämmentynyt. Ensin supportin chattiin huutamaan huijaavasta softasta ja sen jälkeen tili sulkuun vuodeksi.

Muutama viikko meni sulatellessa tapahtunutta. Sitten aivot keksivät, että vielä ei oltu hävitty yhtään mitään. Kaikki Gutsille työnnetyt eurot olivat kesän voittokassasta, joten edelleen oltiin voitolla. Tai ainakin melkein tasoissa. Ehkä ihan vähän häviöllä.

Kuten kaikki slottinarkit tietävät, pienet häviöt on helppo kuitata pelaamalla vähän lisää ja voittamalla enemmän. Muille tiedoksi: tämä onnistuu ehkä kerran kymmenestä, jos kassa kestää.

Ekan vuoden aikana en edes kuvitellut voivani jäädä koukkuun nettikasinoiden tuijottamiseen. Olin koukussa röökiin ja snadisti viinaan, en pelaamiseen.

Nousuja ja laskuja tuli ja meni. Ja lopulta tajusin, että koukussa ollaan. Vittu.

Tästä lähtien olen yrittänyt tähän päivään asti lopettaa pelaamista monin keinoin. On ollut kännykässä sekuntikello laskemassa pelivapaata aikaa. Ranteessa peleistä (erossa pysymisestä) muistuttava rannekoru. Ulkomaanmatkoja, joiden jälkeen ei sitten enää pelata. Ulkomaanmatkoja, joita ennen ei sitten enää pelata. Suljettuja pelitilejä. Estosovelluksia. Lupauksia itselle ja lupauksia muille.

Ja ihan hyvin on menny.

Tämä päiväkirja on nyt viimeinen oljenkorsi ennen psykoterapiaa, lääkitystä tai jotain lopullisempaa. Toivotaan, että toimii ja tervetuloa kyytiin.