Päivä #4

Kaksi täysin slottivapaata päivää takana ja viimeinenkin kotiutus oli löytänyt tiensä pankkitilille. Välittömästi ko. kasinolla tili sulkuun ja moimoi.

Jostain syystä eilinen oli suhteellisen helppo päivä. Ajatus pelaamisesta hiipi mantelitumakkeeseen vain pari kertaa. Onneksi samoina hetkinä oli muutakin tekemistä, joten retkahdus ei käynyt edes lähellä.

Tulen varmasti tulevaisuudessa käymään blogissa läpi moneen kertaan päätelmiäni slottinarkkarin aivojen toiminnasta ja samalla tämä sloteista vieroittuminen toimikoon ihmiskokeena. Tässä kuitenkin ensimmäinen analyysi, joka on todettu faktaksi jo aiemmissa lopetusyrityksissä.

Mikä triggeröi pelaamisen?

Toisin kuin slottien bonuspelejä ja ilmaiskierroksia, pelaajan pelihimoa ei hallitse satunnaisgeneraattori. Tämä on varmasti tapauskohtaista, mutta itselläni selaimen osoitekenttään kasinon osoitteen kirjoittamisen laukaisee useimmiten tylsyys

Olen luonteeltani luova ja rauhaton ihminen. Päässä pyörii jatkuvasti uusia ideoita ja erilaisia projekteja on käynnissä alituisesti. Lopputuloksena uusien asioiden oppimisessa ja luomisessa on palkkiona saatu mielihyvä. Toisin sanoen dopamiini

Kun minunkaltaiselleni ihmiselle tulee joutilas hetki ja ei olekaan mitään tekemistä, iskee aivoissa paniikki. Dopamiinia on saatava jostain ja vitun äkkiä!

Samaan aikaan joku toinen osa aivoista kysyy, että muistatkos miten viimeksi kävi? Niinpä, ei käynyt hyvin. Avasit dopamiinivajareissa nettikasinon ja sinne upposi taas puoli kiloa pankkitililtä ja muutama tunti elämästä.

Narkkarin aivoissa vallitsee kuitenkin valitettava epätasa-arvo. On aivan sama mitä tilannetta rauhoitteleva puolisko yrittää sanoa. Päätös pelaamisesta on käytännössä jo tehty siinä vaiheessa, kun ensimmäinen ilmoitus puuttuvasta dopamiinista on tullut.

Tätä oman pään sisällä tapahtuvaa näytelmää on toisinaan jopa huvittavaa seurata. Lopputulos on yleensä selvillä jo lähtömetreillä ja peliaddikti istuu taas matkustajan paikalla.

Tämän päätelmän tuloksena syntyi myös tämä blogi. Jotain uutta, jotain tekemistä ja jotain mitä voi tehdä päivittäin.

Tylsyys ei toki ole ainoa pelaamista ajava tekijä, mutta jätetään muiden tekijöiden pureskelu myöhempiin kirjoituksiin.


Kommentit

  1. Kovin on tuttua pähkäilyä. Itse ehdotin taannoin rouvalle omppuvarkaisiin lähtöä tai peppuseksiä terapiana peliriippuvuuteen. Omput jäi pannahinen sinä iltana saamatta.
    Kovin olen kateellinen pikkuveljilleni jotka saavat kaiken dopamiininsa konsolipeleistä.
    Sladis

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Päivä #5 - Terveisiä montun pohjalta

Päivä #1 - Alku